Tarinoita

Toimiva Perhe -kurssin antia

Toipe-kurssin anti itselle on ollut rikas, jopa yllättävä. Itselläni oli tarve saada uusia keinoja ratkaista ristiriitatilanteita ja ennakoida niitä. Riitaa lasten kanssa tuntui olevan lähes joka asiasta, se on todella surullista.
Kurssin edetessä huomasin miten olin kaivannut juuri tällaisia taitoja itselleni ja perheelleni. Kurssilta sain "täsmätaitoja". Kurssilla huomasimme mieheni kanssa että yhteinen kasvatuskieli tarvitsi parannusta, ja yhteinen kieli välillä jopa puuttui.
Kurssilta saimme upeita taitoja puhumiseen, omien tunteiden ilmaisemiseen, toisen tunteiden sanoittamiseen. Samalla opimme miten lopettaa toisen syyttely. Asioita pystymme nyt hoitamaan ja käsittelemään mielestäni kivalla, toista kunnioittavalla tavalla. Löysimme kumppanini kanssa kuin uuden yhteisen kielen. Hauskaa on ollut kotona sanoa esim: "hei mä lähetin sulle minä viestin"
Omista tunteista ja lasten tunteista puhutaan myös paljon enemmän. Itse sain aivan uutta sisältöä ja parisuhteeseen ja omasta puolisosta oppi aivan uusia puolia. On hienoa oppia yhdessä. Kurssi on toiminut minulle kuin parisuhdekurssina josta hyötyi koko perhe.
Kurssin ansiosta meillä huudetaan vähemmän. Asioita ratkotaan puhumalla, rauhallisesti. Tuntuu että ymmärtää toista paremmin. Huomasimme mieheni kanssa että oli ehdottoman tärkeää olla kurssilla yhdessä. Opimme pilkkomaan asioita ja palautteita pienemmäksi niin että lapsen olisi myös niitä helpompi ymmärtää.
Saimme kurssilta paljon perhettä rikastuttavia taitoja. Huomaamme jo nyt että lapsemme on huomannut muutosta yhdessäolossa. Mieheni sanomaa: "Sain uusia ideoita ja näkökulmaa lasten kasvatukseen ja tilanteiden ratkaisemiseen. Opin minä viestit ja kuuntelulle vaihtamisen. On helpompi ratkaista riitatilanteita. Helpompaa tulee olemaan kun näitä taitoja käyttää. vanhempien malli on tosi tärkeää."

Kirjoittajat: S & T

- - -

Kuullessani ensimmäisen kerran ilmoittautumisestamme Toimiva Perhe -kurssille olin ehkä hieman varautunut. Mielestäni hoidoin / hoidimme kotiamme ja lapsiamme tarpeeksi hyvin. Lähdin kuitenkin avoimin mielin ensimmäiselle kurssi-illalle.
Huomasin pian, että olimme tulleet oikeaan paikkaan perheemme kannalta. Osallistujamäärä oli n. 20 henkilöä mikä oli mielestäni hyvä. Ryhmä oppi nopeasti luottamaan ja luottamus kasvoi kerta kerralta. Tuntui että sai avoimesti puhua sinänsä aroista asioista, jotka kuitenkin perheen sisäisiä asioita. Samalla kuuli myös muiden ongelmakohdista ja sai ratkaisuja omiin pulmiin.
Kurssin vetäjät tuntuivat oikein sympaattisilta ja osaavilta ammattilaisilta ja sitä he olivatkin.
Heti alussa tehtiin selväksi, että mihinkään ei ollut pakko osallistua tai ei ollut pakko puhua omista perheen ongelmakohdista.
Kurssin vetäjien sympaattisuus ja aito välittäminen kurssin osallistuneista vanhemmista ja heidän perheistään auttoi itseäni avautumaan paremmin. Kurssin opit olivat hyviä ja niitä jäi usein pohtimaan moneksi päiväksi. Opit antoivat ratkaisuja moniin eri tilanteisiin niin perheessä kuin töissä. Melkein hakemalla hain ongelmatilanteita, mutta omat lapseni ovat ehkä liian pieniä vielä niin perusteelliseen ongelmankäsittelyyn. Joka tapauksessa opit ovat menneet perille. Keskustelemalla lapsen kanssa ja etsimällä sen perimmäisen syyn miksi lapsella on paha mieli tai miksi lapsi teki jotain sopimatonta, on kaikkein palkitsevinta minulle. Äänen korottaminen ja lahjonta on jäänyt (melkein) kokonaan pois. En voinut olla kirjoittamatta Toimiva perhe kurssista kun siihen tarjottiin tilaisuutta. Suosittelen kurssia kaikille vanhemmille, niillekin jotka tuntevat olevansa jo täydellisessä ja toimivassa perheessä. Aina löytyy jotakin parannettavaa. Aina voi lastaan ymmärtää paremmin.

Kirjoittaja: Tommi P. Laihia

- - -

Muistan lapsuudestani kuinka keskustelu tunteista ja ongelmista oli perheessäni vaikeaa. Keskustelua ei juuri ollut. Tunteita osoitettiin poikien ja isämme välillä ääntä korottamalla ja iän karttuessa huudettiin jo kovastikin, ovet paukkuivat ja sitten oltiin hiljaa. Lisäksi olimme itse aina oikeassa ja omien mielipiteiden kertominen tuntui tärkeältä. Niinkin tärkeältä että toinen oli tapana keskeyttää päälle puhumalla.
Aikuisiän kynnyksellä olin kasvanut nuoreksi, joka keskusteli mielellään tunteistaan ja puhuminen oli hyvin luontevaa. Niin ainakin itse kuvittelin. Huomasin kuitenkin melko pian omien lasteni kasvaessa, että kuunteleminen ei ollutkaan vahvuuteni ja kotoa opittu malli alkoi olla merkittävä osa isän ja puolison rooliani. Kuunteleminen ei useinkaan onnistunut ja ristiriitojen selvittäminen oli vaikeaa. Huomasin suuttuvani usein lapsille, kun olin väsynyt töistä tai "jostakin". Suuttumusta osoitin ääntäni korottamalla ja negatiivista palautetta lapsille antaen. Alkoi tuntua todella pahalta ja väsyttävältä kaiken arkikiireen keskellä, että niin usein riideltiin samoista arkisista asioista.
Odotinkin suurella mielenkiinnolla toimiva perhe koulutuksen alkamista. Olinhan jo jonkin aikaa vierestä seurannut, kuinka puolisoni useimmiten onnistui selvittämään samat tilanteet lapsia kuunnellen. Lapset tuntuivat kuuntelevan häntä paljon paremmin ja sain usein kuulla kuinka illat olivat menneet mukavasti poissa ollessani ja tunnelma kotona oli rauhallinen. Itsekin olin puolisona päässyt osalliseksi samoista taidoista, joita vaimoni oli toimiva perhe koulutuksessa jo aiemmin oppinut.
Kurssilla aloinkin oppia uusia tapoja kuunnella sekä tarttumista ongelmatilanteisiin. Käytännön harjoittelu antoi rohkeutta kokeilla uusia opittuja asioita myös kotona. Tuntui ihmeelliseltä kuinka lapsen suuttumus tai paha olo helpotti aktiivisen kuuntelun keinoin. Aikaisemmin olisi saattanut olla edessä kiukuttelua, riitaa ja pahaa mieltä. Minä viestit ja omista tunteista puhuminen tuntui tehoavan paljon paremmin kuin moittiminen, uhkailu ja kiristäminen. Opin myös uusia taitoja löytää ristiriitoihin sellainen ratkaisu, että molempien tarpeet otetaan huomioon, kumpikin voittaa.
Ongelmiin on olemassa todella hyviä ratkaisuja, kun osaamme kuunnella lasta, hänen tunteitaan ja mielipiteitään. Avoin viestintä, toisen kuunteleminen ja ristiriitojen ratkaiseminen ilman pakottamista ja /tai alistumista on hyvine ja lämpimien ihmissuhteiden perusta, todetaan kurssikirjan saatesanoissa. Aina kun lapsellani tai läheiselläni on elämässään jokin ongelma, yritän kuunnella häntä hyväksyvästi ja ymmärtävästi, niin että autan häntä kehittämään omat ratkaisunsa enkä painosta häntä mukautumaan minun ratkaisuihini. Siinä lupaukseni lapsilleni ja puolisolleni.

Kirjoittaja: Marko

- - -

On ollut mielenkiintoista ja antoisaa osallistua Toimiva Perhe -kurssille. On ollut mukava todeta, että muutkin kurssilaiset painivat perheineen samankaltaisten ongelmien kanssa, kuin mitkä oman perheen eloa ja oloa hiertävät. Kurssin lisäantia on ollut myös se kokemani ns. vertaistuki, jota on saanut kun on kuullut muiden osallistujien perhetilanteita, vaikkei kurssi mikään tukiryhmä ollutkaan. On tullut olo, että onneksi muillakin on välillä hankalaa, ettei vain meidän perheessä.
Kurssilla läpikäydyt asiat ovat olleet käytännönläheisiä ja helppotajuisia – eivät mitään ihmeoppeja. Ne sopivat käytettäväksi ihan tavallisiin arkitilanteisiin. Monta kertaa kurssin aikana on tullut tunne, että noinhan asia on ja noinhan se kannattaa (tai siis kannattaisi) tehdä. Asioiden omaksuminen ja sisäistäminen kuitenkin kestää oman aikansa, vaikka ne yksinkertaisilta tuntuivatkin; vaikea on päästä irti omista totutuista toimintatavoista ja kaavoista. Lisäksi kotona tilanteet syntyvät ja kehittyvät niin nopeassa tahdissa, ettei aina ole mahdollista lähteä miettimään sanomisiaan kurssin oppien mukaan. Mutta toivotaan, että harjoitus auttaa tässäkin asiassa. Lisäksi itselläni lapsi on niin pieni, ettei syvällinen neuvottelu aina käy päinsä.
Ainoa negatiivinen asia, joka tulee mieleeni, on kurssiin sisältyvät ryhmätyöt. Vaikka ne toisaalta antavat mahdollisuuden harjoitella tilanteita ja ne on tarkasti suunniteltu osaksi kokonaisuutta, sain itse enemmän irti koko ryhmän välisestä keskustelusta ja heitetyistä mietteistä, esimerkeistä ja kommenteista. Oli joskus hankalaa heittäytyä ryhmätyöskentelyyn ja tilanteisiin kylmiltään, kun harjoitusryhmän jäsenet eivät ole entuudestaan kovin tuttuja ja varsinkin kun tilanne ei ole aito. Välillä tuntui, että harjoitukseen käytetyn ajan olisi voinut käyttää esimerkkien käsittelyyn yhdessä koko ryhmän kesken. Toisaalta täytyy myöntää, etten ole kyllä koskaan ollut ryhmätöiden innokkain fani, mikä tietenkin osaltaan vaikuttaa kokemukseen harjoitusryhmistä.
Kurssin vetäjistä kommentoin lyhyesti, että molemmat henkivät lämpöä, asiansa osaamista ja aitoutta. Vetäjät eläytyivät, eivät pelkästään luennoineet kuivasti aiheesta.
Koin kurssin opit myönteisinä, lasta kunnioittavina ja järkevinä. Opit sopivat hyvin kaikkeen viestintään ja vuorovaikutustilanteisiin – eivät pelkästään vanhempi-lapsi-suhteeseen. Kurssin edetessä opitut asiat ovat selkiytyneet ja avautuneet kun niitä on puettu sanoiksi. Hyvänä asiana koin myös sen, ettei kurssi noudata mitään tiettyä vakaumusta. Ja vaikka olen opiskellut viestintää, ei vuorovaikutustaitoja ole käsitelty näin pilkotusti, eikä etenkään perheasioiden kannalta – ja hyvä näin, että sain tilaisuuden oppia näitä asioita juuri nyt kun on omaa perhettä ja ymmärtää asioiden merkityksen. Ilahduttavaa oli myös kokea osallistuneen ryhmän lämminhenkisyys: useat osallistujista sattuivat olemaan entuudestaan tuttuja erilaisista myönteisistä yhteyksistä.
Lopuksi voisin kiteyttää tuntemukseni lauseeseen, että kannatti osallistua!

Kirjoittaja: Anne-Mari. J. 30 v, 3-vuotiaan pojan äiti

- - -

Ajatuksia NUISKU-kurssista

Kävin Nuisku-kurssin 90-luvulla osana ammatillista osaamistani täydentävää koulutusta. Kurssista on ollut minulle valtavasti hyötyä. Olen luonteeltani sosiaalinen ja mielestäni minulla on ollut aina hyvät vuorovaikutustaidot. Mutta kurssin käytyäni ihmettelin, kuinka olin tullut ollenkaan toimeen ilman kurssilla oppimiani vuorovaikutukseen liittyviä käytännön vinkkejä.
Kurssilla opeteltiin muun muassa selkeää viestintää ja siihen liittyvää minä-viestin käyttöä. Selittävän minä-viestin avulla olen voinut esimerkiksi pitää paremmin puoliani, silloin kun minulta on vaadittu sellaista, mihin en ole voinut tai halunnut suostua.
Toinen minulle erityisen tärkeä taito on ollut molemmat voittaa -menetelmän käyttö. Opin, että ei tarvitse välttämättä tyytyä kompromissiin jossa kaikki osapuolet joutuvat luopumaan omista tarpeistaan. On mahdollista etsiä yhdessä ratkaisu, johon kaikki voivat olla aidosti tyytyväisiä. Olen myös voinut auttaa ystäviäni toimimalla välittäjänä heidän ongelmatilanteissaan.
Suosittelen lämpimästi vuorovaikutustaitojen kursseja kaikille. Kurssit ovat hauskoja, koska niissä tehdään paljon harjoituksia ja erityisen palkitsevaa on huomata että opetellut taidot todella auttavat jokapäiväisessä arjessa.

Kirjoittaja: Katri Haarla, Pälkäne